Kustaa Saksi (s. 1975, Kouvola) on tunnettu monialaisena taiteilijana ja suunnittelijana. Rajamailla-näyttely keskittyy esittelemään Saksin tekstiilituotantoa vuosilta 2013–2023. Taiteilijan suunnittelemat kuvakudokset kutsuvat kävijän todellisen ja kuvitellun, unen ja valveen, alitajunnan ja tietoisuuden rajamaille. Ihmismieli ja erityisesti aivojen kyky käsitellä aistien kautta saatavaa tietoa on aina kiehtonut Saksia. Hänen töidensä teemoja ovat unet, hallusinaatiot ja migreenikokemukset sekä myyteissä toistuvat tarinat.  

Lahden muotoiluinstituutissa graafista suunnittelua opiskellut Saksi loi valmistumisensa jälkeen uran kuvittajana. Hänen suunnittelutöitään on nähty kansainvälisesti merkittävien muotitalojen, kuten Hermèsin, Ferragamon, Issey Miyaken ja Marimekon tuotteissa ja visuaalisissa maailmoissa. Saksi on laajentanut aktiivisesti taiteellista ilmaisuaan ja tutkinut graafisen tarinankerronnan mahdollisuuksia. Hän on kokeillut erilaisia työskentelytapoja: installaatiotaidetta, liikkuvaa kuvaa, huonekalu- ja kuosisuunnittelua sekä jacquard-kudontaa. Saksin yli 20-vuotisen uran aikana elämä, työ ja matkanteko ovat kietoutuneet yhteen. Nykyisin hän asuu perheensä kanssa Amsterdamissa, jossa myös hänen studionsa sijaitsee.

Lauri Johanssonin suunnittelemassa näyttelyarkkitehtuurissa Saksin abstrakti ja psykedeelinen muotokieli asettuu vuoropuheluun museorakennuksen kanssa. Uusrenessanssin aikakautta edustava rakennus valmistui vuonna 1895 ja sen suunnittelusta vastasi arkkitehti Gustaf Nyström.

Teos: Käkkärä (2022). Tarkemmat teostiedot tälle ja muille keskikäytävän teoksille löytyvät täältä. 
Kuva: Paavo Lehtonen

Saksi tutustui kudonnaisten maailmaan ensi kertaa käydessään TextielLab-työpajassa vuonna 2010. Taiteilija etsi tuolloin työskentelytapoja, jotka veisivät hänen visuaalista ilmaisuaan uuteen suuntaan. Vierailu johti oppimisen ja kokeilujen kautta yhteistyöhön, joka jatkuu edelleen.  

TextielLab-työpaja on osa TextielMuseumia, joka sijaitsee Tilburgissa, Alankomaiden lounaisosassa.  Tilburg oli 1960-luvulle saakka Alankomaiden tekstiiliteollisuuden keskus, ja museo perustettiin vaalimaan kaupungin teollista historiaa. Tilburgin villakangasteollisuus kasvoi vauhdilla toisen maailmansodan jälkeen, mutta kukoistuskausi jäi lyhyeksi. Museo on toiminut entisen tekstiilitehtaan tiloissa vuodesta 1958 lähtien. 

TextielLab avasi ovensa käsityömenetelmistä ja tekstiilitaiteesta kiinnostuneille suunnittelijoille ja taiteilijoille vuonna 2005. Sen tavoitteena on ylläpitää tekstiiliteollisuuden perintöä ja edistää tekstiilialan tietotaitoa Alankomaissa. Työpaja tarjoaa koulutusta ja asiantuntijapalveluita korkealaatuisten kankaiden ja kudonnaisten parissa työskenteleville. Tämän lisäksi se tarjoaa työtiloja taiteilijoille ja suunnittelijoille.

Teos: Arakhnen seitti (2013). Tarkemmat teostiedot tälle ja muille keskikäytävän teoksille löytyvät täältä.
Kuva: Paavo Lehtonen

Kustaa Saksi on kärsinyt migreenistä seitsemänvuotiaasta saakka. Muutama vuosi sitten Saksi alkoi käyttää migreenikohtauksiaan teostensa taustamateriaalina. Saksia ajoi halu voittaa sairauteen liittyviä pelkoja ja yritys löytää asiantilasta jopa kauneutta.

Migreeni on osin periytyvä neurologinen sairaus, joka aiheuttaa voimakkaita, toistuvia päänsärkyjä ja saattaa johtaa myös toimintakyvyn osittaiseen menetykseen. Noin kolmasosa migreenipotilaista saa näköhäiriöitä eli auraoireita. Visuaaliset auraoireet saattavat olla välkkyviä sahalaitamaisia kuvioita, sokeita kohtia näkökentässä tai näköhavaintojen vääristymiä. Niiden uskotaan johtuvan aktiviteetista aivojen visuaalista tietoa käsittelevässä osassa.

First Symptoms (suomeksi ”ensioireet”) -sarjaan kuuluvien teosten nimet Aura, Hyökkäys, Täydessä kukassa ja Jälkimaininki viittaavat migreenikohtauksen eri vaiheisiin. Teoksissa esiintyvien erikoisten kuvioiden takana ovat Saksin näköhäiriöt migreenikohtausten aikana. Tekstiilimateriaali tuo kuvioihin erityisen ulottuvuuden: pehmeät materiaalit rauhoittavat ja tuovat vastapainoa kivuliaaseen aiheeseen.

Teokset: First Symptoms -sarjasta Arkkityyppejä- ja Hyökkäys-teokset (2018).
Kuva: Paavo Lehtonen.

Koodi on Kustaa Saksin urasta ja elämästä kertova dokumenttielokuva. Se tarkastelee taiteilijan maailmankuvaa hyvin henkilökohtaisella tasolla. Elokuvassa Saksi pohtii irrallisuuden kokemustaan: taiteilija työskentelee kansainvälisessä toimintaympäristössä ja asuu suomalaisena Alankomaissa. Myös taiteilijan poika Taito Saksi on mukana dokumentissa. Poikansa kautta Saksi pohtii migreenitaipumuksen perinnöllisyyttä.

Dokumentti on syntynyt elokuvantekijä David Verbeekin (s.1980) ja Kustaa Saksin yhteistyönä. Verbeek on hollantilainen elokuvaohjaaja ja kuvataiteilija, joka asuu Taiwanissa. Hän on tehnyt taide-elokuvia, lyhyitä indiedokumentteja ja tietokonepelejä.

Kuva: Paavo Lehtonen

Kustaa Saksi aloitti kokeilut jacquard-tekniikalla 12 vuotta sitten. Työskentely alkaa tutkimus- ja ideointivaiheella, jonka jälkeen Saksi valmistaa luonnoksen kynää, sivellintä ja tietokonetta käyttäen. Luonnos esitellään TextielLabin kudontatiimille ja prosessi alkaa vastaavan tuotekehittäjän Stef Mieron kanssa. Seuraavaksi jokainen luonnoksessa oleva kuvio ja väri muunnetaan tietokoneen avulla digitaaliseen muotoon. Saksi etsii sopivia materiaaleja ja valmistaa tekstiilinäytteitä, jotka auttavat oikean rakenteen ja tunnelman saavuttamisessa. Tämän jälkeen työpajassa alkaa kudontavaihe, johon taiteilija osallistuu useiden päivien ajan. 

Väri- ja materiaalivalinnat perustuvat tunnelmaan, jota Saksi kulloinkin tavoittelee. Toisinaan päätökset ovat pitkän harkinnan tulosta, joskus ne syntyvät hyvin nopeasti ja intuitiivisesti. Saksin mukaan kuvakudokset sisältävät aistinvaraista tietoa, jonka voi havaita vain koskettamalla. Lankojen materiaalit ja kudoksen rakenne välittävät viestejä: metalli kylmyyttä, mohair pehmeyttä ja silkki sileyttä. Lankojen loputtomat mahdollisuudet ja haasteet kiehtovat taiteilijaa.

Jacquard-tekniikassa kuvio kudotaan langalla osaksi kangasta, kirjailemisen, painamisen tai värjäämisen sijaan. Joseph-Marie Jacquard keksi nimeään kantavan kutomakoneen Ranskassa 1800-luvun alussa. Kone mahdollisti monimutkaisten ja yksityiskohtaisten kuvioiden valmistamisen. Jacquard-kutomakone toimi reikäkorteilla ja oli eräänlainen tietokoneen varhaisaste. Nykyään jacquard-kudontaan käytetään tietokonetta, mikä mahdollistaa nopeatkin muutokset. Saksi on joskus kuvannut prosessin olevan toimintamaalausta loimella ja kuteilla (englanniksi “action painting”).

Kuvassa taka-alalla Mytologia-sarjan teoksia. Kuva: Paavo Lehtonen

Teos A World in Waiting (suomeksi ”odottava maailma”) (2017) on Kustaa Saksin ja taiteilijakaksikko IC-98:n näkemys maisemasta 2 000 vuoden kuluttua. Vuonna 4017 maapallon ilmasto on lämmennyt, merenpinta on noussut ja ihmiskunta on aikaa sitten kadonnut. Työ esittää Norjan Huippuvuorilla sijaitsevaa Tuomiopäivän holvia. Se on vuonna 2008 perustettu siemenpankki, joka toimii ihmiskunnan viljelykasvien varmuusvarastona.

A World in Waiting -teosta varten IC-98 etsi kasveja, joiden uskotaan menestyvän tulevaisuuden huomattavasti lämpimämmissä ilmasto-oloissa. Kustaa Saksi vastasi puolestaan idean muuntamisesta tekstiiliteokseksi. Kuvakudoksessa eri puolilta maailmaa peräisin olevat siemenet ovat versoneet vehreiksi niityiksi. Teokseen on kudottu aitoja kasvien siemeniä, joiden kautta maapallon tulevat, vielä syntymättömät asukkaat ovat siinä läsnä.

Teoksessa on viitteitä suosittuun millefleur-tyyliin, jota käytettiin eurooppalaisissa gobeliineissa myöhäiskeskiajalla ja varhaisrenessanssissa. Millefleur on ranskaa ja tarkoittaa tuhatta kukkaa. Gobeliinien taustat koristeltiin erilaisilla pienillä kukilla ja kasveilla, jotka näyttivät ikään kuin ne kasvaisivat ruohosta epäsäännöllisesti toistuvina kuvioina. A World in Waiting sai innoituksensa Lontoossa sijaitsevan Victoria and Albert Museumin seinävaatekokoelmasta.

IC-98 (Patrik Söderlund, s.1974 ja Visa Suonpää, s.1968) on suomalainen taiteilijakaksikko. Heidät tunnetaan animaatioinstallaatioistaan, joissa yhdistyvät perinteinen piirrostekniikka ja digitaaliset tehosteet. He kuvaavat usein luonnon ja teknologian muokkaamaa maisemaa.

Teos: A World in Waiting (78°14'08.4"N 15°29'28.7"E) / Kuva: Paavo Lehtonen

Kustaa Saksin ensimmäinen kuvakudossarja Hypnopompic (suomeksi “hypnopompinen”) perustuu hallusinaatiokokemuksiin. Taiteilija kuuli tällaisista kokemuksista läheiseltään, joka kärsi hypnopompisista unista. Ne kiehtoivat Saksia ja hän alkoi kirjata niitä muistiin. Hypnopompinen hallusinaatio on harha-aistimus, joka ilmenee unen ja valveen rajamailla. Joillakin ihmisillä hallusinaatioihin liittyy aidontuntuisia näkyjä, joissa esiintyy eläimiä, hyönteisiä, kummallisia olentoja tai geometrisia muotoja. Hallusinaatiot saattavat olla rajuja tai pelottavia, sillä henkilö voi tuntea olevansa niiden aikana henkisesti ja fyysisesti loukussa.

Kuten monissa Saksin töissä, myös Hypnopompic-sarjassa tarinat toimivat lähtökohtana kuvan luomiselle. Työt ovat Saksin visuaalisia tulkintoja ihmisten kertomista hallusinaatioista. Saksi kuvailee sarjan töitä “järjestäytyneeksi kaaokseksi”. Hallusinaatiokertomusten lisäksi visuaaliset elementit ja ornamentiikka ovat saaneet vaikutteita monista eri lähteistä: eläin- ja kasvitieteen kuvituksista, optisia illuusioita hyödyntävästä op-taiteesta ja psykedeelisestä kuvastosta.  

Saksi on tarkastellut rajatiloja unen ja valveen välillä myöhemminkin. Teossarjassa Reveille (suomeksi “aamusoitto”) Saksi käsittelee heräämisiä, aamuja ja kevättä. Kuvakudossarja Woolgathering (suomeksi “taivaanrantaa maalaamassa”) käsittelee unelmointia – unen tavoin kuvitteellista tilaa. Taiteilijat, erityisesti surrealistit, hyödynsivät unia etsiessään alitajunnasta aiheita teoksiinsa.

Kuvassa näkyvän Painajaisia ja unelmia -huoneen teostiedot löytyvät täältä
Kuva: Paavo Lehtonen