Tältä sivulta löydät lisätietoa Kustaa Saksi: Rajamailla -näyttelystä. Voit tutkia näyttelyn tekstejä jo ennen vierailuasi, lukea niitä omalta laitteeltasi näyttelytilassa liikkuessasi tai palata teksteihin uudestaan museokäynnin jälkeen.
Rajamailla
Kustaa Saksi (s. 1975, Kouvola) on tunnettu monialaisena taiteilijana ja suunnittelijana. Rajamailla-näyttely keskittyy esittelemään Saksin tekstiilituotantoa vuosilta 2013–2023.
Taiteilijan suunnittelemat kuvakudokset kutsuvat kävijän todellisen ja kuvitellun, unen ja valveen, alitajunnan ja tietoisuuden rajamaille. Ihmismieli ja erityisesti aivojen kyky käsitellä aistien kautta saatavaa tietoa on aina kiehtonut Saksia. Hänen töidensä teemoja ovat unet, hallusinaatiot ja migreenikokemukset sekä myyteissä toistuvat tarinat.
Lahden muotoiluinstituutissa graafista suunnittelua opiskellut Saksi loi valmistumisensa jälkeen uran kuvittajana. Hänen suunnittelutöitään on nähty kansainvälisesti merkittävien muotitalojen, kuten Hermèsin, Ferragamon, Issey Miyaken ja Marimekon tuotteissa ja visuaalisissa maailmoissa.
Saksi on laajentanut aktiivisesti taiteellista ilmaisuaan ja tutkinut graafisen tarinankerronnan mahdollisuuksia. Hän on kokeillut erilaisia työskentelytapoja: installaatiotaidetta, liikkuvaa kuvaa, huonekalu- ja kuosisuunnittelua sekä jacquard-kudontaa.
Saksin yli 20-vuotisen uran aikana elämä, työ ja matkanteko ovat kietoutuneet yhteen. Nykyisin hän asuu perheensä kanssa Amsterdamissa, jossa myös hänen studionsa sijaitsee.
Lauri Johanssonin suunnittelemassa näyttelyarkkitehtuurissa Saksin abstrakti ja psykedeelinen muotokieli asettuu vuoropuheluun museorakennuksen kanssa. Uusrenessanssin aikakautta edustava rakennus valmistui vuonna 1895 ja sen suunnittelusta vastasi arkkitehti Gustaf Nyström.
Uusi suunta
Saksi tutustui kudonnaisten maailmaan ensi kertaa käydessään TextielLab-työpajassa vuonna 2010. Taiteilija etsi tuolloin työskentelytapoja, jotka veisivät hänen visuaalista ilmaisuaan uuteen suuntaan. Vierailu johti oppimisen ja kokeilujen kautta yhteistyöhön, joka jatkuu edelleen.
TextielLab-työpaja on osa TextielMuseumia, joka sijaitsee Tilburgissa, Alankomaiden lounaisosassa. Tilburg oli 1960-luvulle saakka Alankomaiden tekstiiliteollisuuden keskus, ja museo perustettiin vaalimaan kaupungin teollista historiaa. Tilburgin villakangasteollisuus kasvoi vauhdilla toisen maailmansodan jälkeen, mutta kukoistuskausi jäi lyhyeksi. Museo on toiminut entisen tekstiilitehtaan tiloissa vuodesta 1958 lähtien.
TextielLab avasi ovensa käsityömenetelmistä ja tekstiilitaiteesta kiinnostuneille suunnittelijoille ja taiteilijoille vuonna 2005. Sen tavoitteena on ylläpitää tekstiiliteollisuuden perintöä ja edistää tekstiilialan tietotaitoa Alankomaissa. Työpaja tarjoaa koulutusta ja asiantuntijapalveluita korkealaatuisten kankaiden ja kudonnaisten parissa työskenteleville. Tämän lisäksi se tarjoaa työtiloja taiteilijoille ja suunnittelijoille.
Migreenin muodonmuutos
Kustaa Saksi on kärsinyt migreenistä seitsemänvuotiaasta saakka. Muutama vuosi sitten Saksi alkoi käyttää migreenikohtauksiaan teostensa taustamateriaalina. Saksia ajoi halu voittaa sairauteen liittyviä pelkoja ja yritys löytää asiantilasta jopa kauneutta.
Migreeni on osin periytyvä neurologinen sairaus, joka aiheuttaa voimakkaita, toistuvia päänsärkyjä ja saattaa johtaa myös toimintakyvyn osittaiseen menetykseen. Noin kolmasosa migreenipotilaista saa näköhäiriöitä eli auraoireita. Visuaaliset auraoireet saattavat olla välkkyviä sahalaitamaisia kuvioita, sokeita kohtia näkökentässä tai näköhavaintojen vääristymiä. Niiden uskotaan johtuvan aktiviteetista aivojen visuaalista tietoa käsittelevässä osassa.
First Symptoms (suomeksi ”ensioireet”) -sarjaan kuuluvien teosten nimet Aura, Hyökkäys, Täydessä kukassa ja Jälkimaininki viittaavat migreenikohtauksen eri vaiheisiin. Teoksissa esiintyvien erikoisten kuvioiden takana ovat Saksin näköhäiriöt migreenikohtausten aikana. Tekstiilimateriaali tuo kuvioihin erityisen ulottuvuuden: pehmeät materiaalit rauhoittavat ja tuovat vastapainoa kivuliaaseen aiheeseen.
Koodi
Koodi on Kustaa Saksin urasta ja elämästä kertova dokumenttielokuva. Se tarkastelee taiteilijan maailmankuvaa hyvin henkilökohtaisella tasolla. Elokuvassa Saksi pohtii irrallisuuden kokemustaan: taiteilija työskentelee kansainvälisessä toimintaympäristössä ja asuu suomalaisena Alankomaissa. Myös taiteilijan poika Taito Saksi on mukana dokumentissa. Poikansa kautta Saksi pohtii migreenitaipumuksen perinnöllisyyttä.
Dokumentti on syntynyt elokuvantekijä David Verbeekin (s.1980) ja Kustaa Saksin yhteistyönä. Verbeek on hollantilainen elokuvaohjaaja ja kuvataiteilija, joka asuu Taiwanissa. Hän on tehnyt taide-elokuvia, lyhyitä indiedokumentteja ja tietokonepelejä.
Jacquard-tekniikka
Kustaa Saksi aloitti kokeilut jacquard-tekniikalla 12 vuotta sitten. Työskentely alkaa tutkimus- ja ideointivaiheella, jonka jälkeen Saksi valmistaa luonnoksen kynää, sivellintä ja tietokonetta käyttäen. Luonnos esitellään TextielLabin kudontatiimille ja prosessi alkaa vastaavan tuotekehittäjän Stef Mieron kanssa. Seuraavaksi jokainen luonnoksessa oleva kuvio ja väri muunnetaan tietokoneen avulla digitaaliseen muotoon. Saksi etsii sopivia materiaaleja ja valmistaa tekstiilinäytteitä, jotka auttavat oikean rakenteen ja tunnelman saavuttamisessa. Tämän jälkeen työpajassa alkaa kudontavaihe, johon taiteilija osallistuu useiden päivien ajan.
Väri- ja materiaalivalinnat perustuvat tunnelmaan, jota Saksi kulloinkin tavoittelee. Toisinaan päätökset ovat pitkän harkinnan tulosta, joskus ne syntyvät hyvin nopeasti ja intuitiivisesti. Saksin mukaan kuvakudokset sisältävät aistinvaraista tietoa, jonka voi havaita vain koskettamalla. Lankojen materiaalit ja kudoksen rakenne välittävät viestejä: metalli kylmyyttä, mohair pehmeyttä ja silkki sileyttä. Lankojen loputtomat mahdollisuudet ja haasteet kiehtovat taiteilijaa.
Jacquard-tekniikassa kuvio kudotaan langalla osaksi kangasta, kirjailemisen, painamisen tai värjäämisen sijaan. Joseph-Marie Jacquard keksi nimeään kantavan kutomakoneen Ranskassa 1800-luvun alussa. Kone mahdollisti monimutkaisten ja yksityiskohtaisten kuvioiden valmistamisen. Jacquard-kutomakone toimi reikäkorteilla ja oli eräänlainen tietokoneen varhaisaste. Nykyään jacquard-kudontaan käytetään tietokonetta, mikä mahdollistaa nopeatkin muutokset. Saksi on joskus kuvannut prosessin olevan toimintamaalausta loimella ja kuteilla (englanniksi “action painting”).
Maisemien halki
Designmuseon suurimpaan saliin rakennettu installaatio koostuu näyttelyä varten luoduista uusista töistä. Tilassa esillä olevat teokset Ideal Fall ja Metsän poika ovat kokeiluja suurikokoisilla jacquard-kutomakoneilla. Ne heijastavat taiteilijan viehtymystä tutkia mikroskooppisen pienestä kosmisen suureksi kasvavia fraktaalivaikutteisia kuvioita.
Monumentaalisissa töissä voi nähdä, kuinka Saksin teoksissa on vaikutteita eri lähteistä. Saksi kartuttaa havaintojaan jatkuvasti ja tallentaa niitä materiaalipankkiin, jota hän kutsuu digitaaliseksi kasvioksi. Pankkiin päätyy esimerkiksi muotoja, värejä ja fragmentteja ympäri maailmaa. Havaintojen ja kokemusten lisäksi hänen tekstiilitaiteessaan on elementtejä katsojan harhauttamiseen pyrkivistä trompe-l’œil -keinoista. Saksi kannustaa näyttelyvieraita käyttämään mielikuvitustaan. Taideteos on alkupiste, jonka pohjalta voi tehdä omia vapaita tulkintoja.
Installaatiota täydentävät syntetisoidut metsän äänet. Musiikin on säveltänyt Marko Nyberg vuoropuhelussa Kustaa Saksin kanssa. Nyberg (s. 1975) on suomalainen nykymuusikko ja – säveltäjä, joka tunnetaan elokuvamusiikistaan. Marko Nyberg oli ambient-popyhtye Husky Rescuen (2002–2013) perustaja.
Metsän poika
Metsän poika -teoksessa oleva hahmo on saanut inspiraationsa tunteesta, jonka Aleksis Kiven kirjoittama Metsämiehen laulu Kustaa Saksissa synnyttää. Kivi kirjoitti runon Seitsemän veljestä -romaaninsa (1870) hahmolle, joka lauloi yhteydestään metsään. Riemukkaan runon ovat myöhemmin säveltäneet lauluksi muun muassa Yrjö Kilpinen, Jean Sibelius ja Kaj Chydenius.
Saksin lapsuudenmaisemat, suomalaiset metsät, ovat taiteilijan voiman ja hyvinvoinnin lähde. Metsä on paikka, jota hän kaipaa eniten nykyisessä, täysin rakennetussa asuinympäristössään.
Ideal Fall
Teosta Ideal Fall (suomeksi “täydellinen putous”) varten Saksi ohjeisti tekoälyä luomaan ehdotuksen ihanteellisesta maisemasta eli jonkinlaisesta luonnon arkkityyppistä. Tuloksena syntyi erilaisia näkymiä, jotka hipoivat täydellisyyttä. Osa niistä muistutti unenomaista metsää, johon voi eksyä. Toisissa ilmeni tyypillistä paratiisikuvastoa: vehreää kasvillisuutta ja japanilaistyylisiä puutarhoja. Ehdotusten joukossa oli yllättävän usein mukana myös vesiputous. Tekoälyn nopeasti luomista ehdotuksista Saksi valitsi sopivimmat Ideal Fall -teoksensa inspiraatioksi.
A World in Waiting
Teos A World in Waiting (suomeksi ”odottava maailma”) (2017) on Kustaa Saksin ja taiteilijakaksikko IC-98:n näkemys maisemasta 2 000 vuoden kuluttua. Vuonna 4017 maapallon ilmasto on lämmennyt, merenpinta on noussut ja ihmiskunta on aikaa sitten kadonnut. Työ esittää Norjan Huippuvuorilla sijaitsevaa Tuomiopäivän holvia. Se on vuonna 2008 perustettu siemenpankki, joka toimii ihmiskunnan viljelykasvien varmuusvarastona.
A World in Waiting -teosta varten IC-98 etsi kasveja, joiden uskotaan menestyvän tulevaisuuden huomattavasti lämpimämmissä ilmasto-oloissa. Kustaa Saksi vastasi puolestaan idean muuntamisesta tekstiiliteokseksi. Kuvakudoksessa eri puolilta maailmaa peräisin olevat siemenet ovat versoneet vehreiksi niityiksi. Teokseen on kudottu aitoja kasvien siemeniä, joiden kautta maapallon tulevat, vielä syntymättömät asukkaat ovat siinä läsnä.
Teoksessa on viitteitä suosittuun millefleur-tyyliin, jota käytettiin eurooppalaisissa gobeliineissa myöhäiskeskiajalla ja varhaisrenessanssissa. Millefleur on ranskaa ja tarkoittaa tuhatta kukkaa. Gobeliinien taustat koristeltiin erilaisilla pienillä kukilla ja kasveilla, jotka näyttivät ikään kuin ne kasvaisivat ruohosta epäsäännöllisesti toistuvina kuvioina. A World in Waiting sai innoituksensa Lontoossa sijaitsevan Victoria and Albert Museumin seinävaatekokoelmasta.
IC-98 (Patrik Söderlund, s.1974 ja Visa Suonpää, s.1968) on suomalainen taiteilijakaksikko. Heidät tunnetaan animaatioinstallaatioistaan, joissa yhdistyvät perinteinen piirrostekniikka ja digitaaliset tehosteet. He kuvaavat usein luonnon ja teknologian muokkaamaa maisemaa.
Painajaisia ja unelmia
Kustaa Saksin ensimmäinen kuvakudossarja Hypnopompic (suomeksi “hypnopompinen”) perustuu hallusinaatiokokemuksiin. Taiteilija kuuli tällaisista kokemuksista läheiseltään, joka kärsi hypnopompisista unista. Ne kiehtoivat Saksia ja hän alkoi kirjata niitä muistiin.
Hypnopompinen hallusinaatio on harha-aistimus, joka ilmenee unen ja valveen rajamailla. Joillakin ihmisillä hallusinaatioihin liittyy aidontuntuisia näkyjä, joissa esiintyy eläimiä, hyönteisiä, kummallisia olentoja tai geometrisia muotoja. Hallusinaatiot saattavat olla rajuja tai pelottavia, sillä henkilö voi tuntea olevansa niiden aikana henkisesti ja fyysisesti loukussa.
Kuten monissa Saksin töissä, myös Hypnopompic-sarjassa tarinat toimivat lähtökohtana kuvan luomiselle. Työt ovat Saksin visuaalisia tulkintoja ihmisten kertomista hallusinaatioista. Saksi kuvailee sarjan töitä “järjestäytyneeksi kaaokseksi”. Hallusinaatiokertomusten lisäksi visuaaliset elementit ja ornamentiikka ovat saaneet vaikutteita monista eri lähteistä: eläin- ja kasvitieteen kuvituksista, optisia illuusioita hyödyntävästä op-taiteesta ja psykedeelisestä kuvastosta.
Saksi on tarkastellut rajatiloja unen ja valveen välillä myöhemminkin. Teossarjassa Reveille (suomeksi “aamusoitto”) Saksi käsittelee heräämisiä, aamuja ja kevättä. Kuvakudossarja Woolgathering (suomeksi “taivaanrantaa maalaamassa”) käsittelee unelmointia – unen tavoin kuvitteellista tilaa. Taiteilijat, erityisesti surrealistit, hyödynsivät unia etsiessään alitajunnasta aiheita teoksiinsa.
Fraktaalit ja myytit
Lukiessaan pojalleen satuja ja kansantaruja Saksi on pannut merkille, kuinka tietyt teemat toistuvat kautta aikojen eri kulttuurialueiden kirjallisuudessa. Fraktaalilla tarkoitetaan muotoa, jonka yksityiskohdat jatkuvat toisteisesti äärettömiin. Tällaisia muotoja ovat esimerkiksi saniaisten lehdet, puiden oksat ja lumihiutaleet. Myytit ovat tarinoita, joita on kerrottu toisteisesti jo tuhansia vuosia. Saksi näkee myyteissä ja fraktaaleissa samankaltaisuutta.
Myyttien avulla on siirretty eteenpäin tietoa, kerrottu opetuksia sekä käsitelty filosofisia ja moraalisia kysymyksiä. Ne ovat lohduttaneet ja jopa hoivanneet ihmisten kohdatessa luonnonkatastrofeja, sotia ja tauteja. Valistusaika ja myöhemmin teollistuminen, kaupungistuminen ja maanviljelysyhteiskunnan katoaminen ovat muuttaneet suhtautumista muinaisiin myytteihin. Niitä on alettu pitää hupsuina ja vanhanaikaisina.
Saksin tuoreimman teossarjan nimi Mythology (suomeksi “mytologia”) tulee kreikan kielen sanoista mythos eli “myytti” ja logos eli “puhe”. Teosten hahmot ja visuaaliset elementit on poimittu myyteistä eri puolilta maailmaa. Sarjaan kuuluu kolmetoista työtä, joista tässä näyttelyssä on esillä kuusi. Myös Saksin aiempi teos, Universal Egg (suomeksi “alkumuna”) viittaa myyttiin, jossa maailma syntyy haudotusta munasta. Se on monissa kulttuureissa toistuva tarina maailman synnystä.
Tarinat ovat usein kudottuja juonia ja sisältävät monimutkaisia juonenkäänteitä, jotka muistuttavat kudonnan kompleksisuutta ja tarkkuutta. Saksista on kiehtovaa, kuinka kansanperinne, luonto ja tekstiilit kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi kudonta ja hämähäkit yhdistetään monissa kulttuureissa toisiinsa. Kuten lahjakas kutoja Arakhne, jonka Athena-jumala muutti hämähäkiksi, tai Anansi, hämähäkkihahmoinen kujeilija.
