Uusien asioiden kohtaaminen ei aina vaadi fyysistä siirtymistä. Matkustamiseen liittyvien rajoitusten aikana tämä näkökulma on entistä ajankohtaisempi. Erityisesti aikoina, jolloin matkustaminen on ollut vaikeaa tai mahdotonta, suunnittelijat ovat matkanneet uusien ajatusten äärelle myös kirjojen ja elokuvien avulla tai tarkastelemalla kaukaa tulleita esineitä museoissa. Matkan tunnelmaan saattoi päästä keskustelujen välityksellä, kun harvinaisista reissuista jaettiin kokemuksia. Nykyisin myös ympäristösyyt pakottavat suunnittelijoitakin harkitsemaan tarkemmin jokaisen kaukomatkan tarpeellisuutta.

Travel as a Tool -näyttelyssä tuodaan esille, että toisinaan lyhytkin matka riittää kuljettamaan vierauden äärelle. Suunnittelijat ovat löytäneet uusia lähtökohtia työskentelylleen perehtymällä kotiseutunsa historiaan ja perinteisiin, paikallisiin käsityömenetelmiin ja materiaaleihin. Omista juurista, muistoista ja mielikuvista ammentamalla voi olla mahdollista matkustaa paikkoihin, jotka ovat ehkä jo kadonneet.

Esimerkiksi islantilaismuotoilija Brynjar Sigurdarson matkusti nykyisestä kotimaastaan Saksasta takaisin synnyinmaahansa Islantiin ja tutustui paikallisen kalastajakylän työtapoihin. Sigurdarsonilta näyttelyssä mukana ovat Silent Village -sarjaan kuuluva sivupöytä sekä matkakuvia ja tarinoita. Myös suomalainen taiteilija Kustaa Saksi on löytänyt inspiraation Archipelago-työhönsä Suomen saaristosta. Mukana on valmiin teoksen lisäksi prosessikuvia ja Saksin ottamia matkavalokuvia.

Moni suunnittelija ja arkkitehti matkustaa löytääkseen inspiraation lähteitä, mutta jotkut matkustavat aivan vastakkaisesta syystä: he haluavat viedä osaamistaan ja taitojaan sekä käyttää niitä muutoksen aikaansaamiseksi. Osa tämän teeman yhteydessä esiteltävistä hankkeista on saanut alkunsa suunnittelijan omasta työskentelystä, toiset taas ovat saaneet aloitteensa kehittyvien maiden paikallisilta toimijoilta tai kansainvälisiltä järjestöiltä . Usein tarkoituksena on löytää uusia tapoja paikallisten materiaalien tai käsityötekniikoiden hyödyntämiseen ja luoda uusia mahdollisuuksia käsityöläisille, yrittäjille ja yhteisöille.

Sen sijaan että matkustaisivat itse, jotkut suunnittelijat ja arkkitehdit pyrkivät muutokseen lähettämällä projektinsa matkaan. Heidän työnsä tavoitteena saattaa olla vaikuttaa sosiaalisen tai ympäristöongelman ratkaisuun tietyssä kohteessa.

Tämänkaltainen ajattelu ja toimintapata ovat näkyneet muun muassa muotoilija Ilmari Tapiovaaran töissä, kuten näyttelyssä esillä olevassa Chaco-tuolissa. Tapiovaara oli aikansa kosmopoliitti, joka ajatteli, että designin kautta on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin eri puolella maailmaa. Myös nykymuotoilijapariskunta Björn Steinar ja Johanna Seelemann nostavat töillään esiin globaaleja yhteiskunnallisia ongelmia. Heidän tuotannostaan nähdään Banana Story -videoteos ja sen taustamateriaalia. Banaanin passi.

Näyttelyssä tuodaan esiin myös se, ettei matkustaminen aina ole suunnittelijan oma valinta. Matkustaminen voi olla tapa paeta sietämättömiä, jopa hengenvaarallisia olosuhteita. Monet pohjoismaiset suunnittelijat joutuivat lähtemään maanpakoon toisen maailmansodan aikana: Suomi oli hyökkäyksen kohteena, ja Tanska, Islanti ja Norja valloitettiin. Jotkut suunnittelijoista pakenivat puolueettomana pysytelleeseen Ruotsiin, jonne syntyikin pakolaisten luovia yhteisöjä. Osa taas jätti Euroopan kokonaan taakseen. Moni heistä löysi väliaikaisen kodin Yhdysvalloista. Tanskalaismuotoilija Arne Jackobsen pakeni toisen maailmansodan aikaisia vainoja naapurimaanahan Ruotsiin. Häneltä näyttelyssä nähdään sekä valmis tapetti että siihen liittyvä luonnos.

Pakenemisen tarve saattaa juontua myös henkilökohtaisesta tilanteesta, joko ammatillisesti tai yksityiselämässä. Tällöin matkalle lähteminen voi merkitä helpotusta, lohtua tai mielenrauhaa. Oli pakenemisen syy mikä tahansa, tutun ympäristön, yhteisön ja verkostojen taakse jättäminen tarkoittaa lähes aina uhrauksia. Se vaatii rohkeutta ja neuvokkuutta. Parhaimmillaan uuteen paikkaan asettuminen on kuitenkin inspiraation ja vaikutteiden lähde ja tarjoaa mahdollisuuden luoda uusia, pysyviä kontakteja. Tätä näkökulmaa esitellään muun muassa muotoilija Maija Isolan Charles-kankaan kautta.