Anna Vihma (os. Virtanen) 21.11.1980–29.11.2022
Näyttelyamanuenssi, Taiteen maisteri
Anna Vihma / Kuva: Konsta Leppänen
Anna Vihma aloitti työskentelyn Designmuseon näyttelyamanuenssina huhtikuussa 2018. Vihma oli koulutukseltaan taiteen maisteri. Hän valmistui ensimmäisten joukossa Aalto-yliopiston CuMMA (Curating, Managing and Mediating Art) -kuraattoriohjelmasta. Ennen uraansa kuraattorina ja museoammattilaisena Vihma työskenteli animaatioelokuvaohjaajana. Hän valmistui Turun AMK:n Taideakatemian animaatiolinjalta kuvataiteilijaksi ja työskenteli tekijänä kuvituksen, animaation, elokuvan ja kuvataiteen kentällä.
Kuratointiopintojen myötä Anna Vihma siirtyi tekijäpositiosta välittäjäpositioon. Ennen Designmuseon työyhteisöön liittymistä Vihma ehti rakentaa vaikuttavan ansioluettelon ja osaamisen korkeatasoisissa, vaativissa taidealan projekteissa ja organisaatioissa. Hän työskenteli muun muassa vuodesta 2014 lähtien erilaisissa positioissa Frame Finlandissa ja toimi projektipäällikkönä vuosien 2015 ja 2017 Venetsian biennaalin Suomen paviljongissa. Vihma työskenteli myös Galerie Anhavassa, Pro Arte -säätiön IHME Helsinki -nykytaidefestivaalilla sekä Nykytaiteen museo Kiasmassa, muutamia mainitaksemme.
Anna Vihman mieltymys ja harrastuneisuus etenkin kansainvälistä kaunokirjallisuutta kohtaan välittyi hänen kuratointityöhönsä. Näyttelyt olivat älykkäitä, leikkisiä, humoristisia, runollisia ja monikerroksisia. Ne kommentoivat hienovaraisesti nykyaikaamme, mutta käsittelivät jokseenkin ikiaikaisia aiheita. Ne halusivat kiinnittää huomiomme yksityiskohtiin ja arkeen, mutta syleilivät yleismaailmallisia, jopa yleviä teemoja. Tällaisia olivat esimerkiksi vapaana kuraattorina tehdyt näyttelyt Rakas tylsyys (Rauma Triennale 2019) ja Epävakauden museo (Helsingin yliopistomuseo 2013). Vihma kuratoi vapaana kuraattorina myös Viron Rakvereen Kilometre of Sculpture -tapahtumaan Momentary Monumentality -näyttelyn (2016).
Rakas tylsyys edusti klassista nykykuratoinnin tapaa, jossa Vihma otti lähtökohdakseen ja keskustelukumppanikseen kaunokirjallisen teoksen, Joseph Brodskyn In Praise of Boredom -esseen vuodelta 1995. Näyttelyssä Vihma kysyi: ”Mitä arvoa on tylsyydellä? Piileekö tylsyydessä jotain, josta meidän olisi syytä pitää kiinni? Mitä menetämme, jos luovumme tylsyydestä?”
Epävakauden museo -näyttelyssä Vihma pohti esimerkiksi sitä, millaista vuorovaikutusta kuratoriaalisen toiminnan yhteydessä tapahtuu. Näyttelysisältöjen keskustelevuus ja dialogihakuisuus välittyi hänen työstään tämän jälkeenkin. Hän halusi haastaa yleisön pohtimaan ja totesikin teosten esillepanon rakennetun pitäen silmällä näyttelyvierasta, jonka toivoi jatkavan kulloisenkin teeman työstämistä sisältöjen käynnistämissä ajatusprosesseissa omiin kokemuksiinsa pohjaten.
Anna Vihma oli ennen kaikkea kuraattori, joka antoi tilaa taiteilijoille. Hänen toteuttamissaan näyttelyissä on ollut mukana lukuisa määrä taiteilijoita, jotka hän kohtasi yksilöllisesti ja uteliaisuudella. Tämä heijastaa Vihman arvostusta ja uskoa taiteen ja luovan ilmaisun itseisarvoisuutta kohtaan. Vihma totesi, että ”[kuraattorin] toiminta ja siihen sisältyvät valinnat määrittyvät suhteessa taiteilijaan ja taideteokseen, yleisöön ja instituutioon sekä abstraktimmalla tasolla ideoihin ja käsityksiin”. Järjestys on merkityksellinen. Kuraattorina Vihman kontekstuaaliset rakennelmat eivät koskaan jyränneet itse taidetta vaan leijailivat kannatellen kokonaisuutta lujasti mutta ilmavasti, lähes aineettomasti. Teokset eivät alistuneet kuraattorin ajattelulle, vaan ne saivat hengittää ja sykkiä omaa voimaansa luoden lopulta näyttelyn artikuloidun ytimen. Vihma onnistui siinä, mihin länsimaisen nykykuratoinnin uranuurtaja Hans Ulrich Obrist kollegoitaan patisti: kuraattorin on ennen kaikkea pysyttävä poissa tieltä – ”not to stand in the way”. Kenties Vihma jäi välillä turhankin vaatimattomasti taka-alalle tuotannoissaan, eikä hänen valtava potentiaalinsa ja taitonsa ehtinyt tulla suuremman yleisön, esimerkiksi kansainvälisten areenojen tietoon ja käyttöön.
Anna Vihmalle oli tärkeää saada kuraattorina käsitellä muotoilua yhtä väljästi ja yhtä suurella tulkinnan vapaudella kuin nykytaidettakin. Hän solahti taidokkaasti perinteisen esinelähtöisen kuratoinnin ja ilmiölähtöisen nykykuratoinnin välimaastoon etenkin toteuttaessaan Designmuseossa Travel as a Tool – Pohjoismaisen muotoilijat tien päällä (2020) ja Kaiken kansan muotoilua (2021) -näyttelyt. Vihma oli paitsi ajankohtaisten merkitysten havaitsija myös tinkimätön kiteyttäjä. Hänelle kriittisten ja moninäkökulmaisten tulkintojen rakentaminen näyttelyihin tarkoitti myös tiivistä yhteistyötä tekijöiden kanssa sekä kanssakuratointia toisten asiantuntijoiden kanssa.
Unelma adoptiosta ja perheen perustamisesta ohjasi Anna Vihman uraa kohti institutionaalisen kuraattorin ammattia ja sen tuomaa arjen vakautta. Suurten instituutioiden tulospaineet eivät ehkäpä antaneet hedelmällisintä alustaa Vihman hienovaraiselle, poeettiselle kuratoriaaliselle praktiikalle. Onkin sääli, ettemme saaneet nähdä minne kaikkialle hänen mahdollisuutensa itsenäisenä kuraattorina olisivat voineet institutionaalisen työn rinnalla kohota.
Työtoverit luonnehtivat Anna Vihmaa persoonana ja työtoverina pohdiskelevaksi. Työtoverina Vihmasta välittyi kuva ihmisenä, joka arvosti työssä ja elämässä näkemyksellisyyttä, ajattelua ja luovuutta sekä tarkkojen havaintojen tekoa. Hänellä oli vahva kyky olla aidosti läsnä eri tilanteissa ja toimia lempeän päämäärätietoisesti. Hän oli myös avoin debateille. Vihma oli reilu, lämmin ja helposti lähestyttävä. Hän oli ajattelija ja esteetikko, jolla oli kyky punoa asioita yhteen. Vihma oli tinkimätön oikeissa hetkissä — kyvyillään hän kasvatti kanssatekijöitään lempeästi. Eräs työryhmän jäsen totesi Vihman olleen ”kokonaisvaltaisesti kaunis ihminen”.
Designmuseolla Anna Vihma johti ja kuratoi lukuisia näyttelytuotantoja. Välittömästi aloitettuaan hän hyppäsi ohjaamaan Wienin MAK-museosta saapuneen Josef Frank – arkkitehti & muotoilija -kiertonäyttelyn mukauttamista parhaalla mahdollisella tavalla suomalaiselle ja helsinkiläiselle yleisölle. Edellä mainittujen lisäksi Vihma työskenteli museossa seuraavien näyttelyiden kuraattorina tai koordinaattorina: Ruudt Peters (2019), Brynjar Sigurðarson (2019), Fokus Bauhaus (2020), Mukavuuden vallankumous (2021), Caitlin Yardley (2021), Formafantasma (2022).
